Maanviljelyn

EU:n tuki maataloudelle välttämätön

Euroopan unionin tukema ja valtion ylläpitämä maataloustukijärjestelmä on kehitetty takaamaan maanviljelyn jatkuvuus sekä raaka-aineiden ja elintarvikkeiden katkeamaton tuotanto riippumatta markkinahintojen vaihtelusta. Suomessa on noin kaksi miljoonaa peltohehtaaria ja omavaraisuusaste eri maataloustuotteiden suhteen on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen korkea (82%), eritoten kun ottaa huomioon karut olosuhteet ja kylmän vuodenajan pituuden. Hyvänä esimerkkinä omavaraisuudesta voi nostaa esiin suomalaisen kurkun, jota kasvatetaan ympäri vuoden.

Euroopan muissa maissa omavaraisuusaste on huomattavasti pienempi ja erotuksena suomalaisiin maatilayrittäjiin, siellä tilalliset saattavat tehdä lisätuloja usein myös matkailualan yrittäjänä. Suomessa vastaavasti tilallisten toiminta on usein hyvin yksiselitteistä, jota myöden energiatehokkuutta ja toimintaa on voitu optimoida yksittäisten tuotteiden kasvattamiseen ja jalostamiseen.

Omavaraisuus ruoan tuotannon suhteen on edelleen silti ulkopuolisesta avusta riippuvainen. Suomen maataloutta tuetaan Euroopassa ylivoimaisesti muita maita enemmän verrattuna alan tuottamaan arvonlisään. Tukitilastoissa toisella ja kolmannella sijalla olevat Latvia ja Slovenia tulevat kaukana perässä saaden yli puolet vähemmän tukea. Maatalouden jokaista ansaittua euroa kohden valtio antaa toimintaan keskimäärin kaksi euroa. Nykyinen malli mahdollistaa sen, että käytännössä suomalainen viljelijäyrittäjä voi jatkaa kannattamatonta liiketoimintaa jopa vuosikymmeniä tukien varassa.

Vaikka ylimääräinen raha on tarpeen pitkiä päiviä tekeville viljelijöille, jotka kamppailevat taloushuolien kanssa, samalla tarve kehittää maatilan toimintaa vastaamaan markkinan vaatimuksia vähenee. Ero on suuri muuhun Eurooppaan, jossa maatilat kilpailevat keskenään vapaammilla markkinoilla ja uusia innovaatiota pyritään aktiivisesti hyödyntämään kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Maataloustuen eri kriteerejä
Saatavan maataloustuen määrään vaikuttavat mm. viljeltävä peltopinta-ala, tuotteet joita tuotetaan ja moni muu seikka, joita on listattu alla.

  • Maatilan sijainti
  • Pysyvän kasvillisuuden määrä, josta saadaan satoa
  • Tilan omistajien ikä. Nuoret viljelijät voivat anoa erityistä heille tarkoitettu tukea.
  • Luomuviljelyn määrä ja sen toteuttaminen
  • Viljeltävien kasvien määrä
  • Pysyvän nurmen osuus viljeltävään maahan
  • Eläinten kasvatukseen ja lihantuotantoon liittyvät tekijät
  • Innovaatiohankkeet, kouluttautuminen ja kilpailukyvyn säilyttäminen