Maaseudun Tulevaisuus kertoo, että maanviljelys levisi Suomeen 7000 vuotta sitten. Aluksi sadot olivat pieniä, mutta pikku hiljaa keksittiin erilaisia apuvälineitä helpottamaan maanviljelijöiden urakkaa. Nämä apuvälineet ovat tehostaneet maanviljelyä niin paljon, että nykyään vain muutama prosentti väestöstä työskentelee maataloudessa.
Kenties tärkein oivallus satojen parantamisessa oli se, että kasvit tarvitsevat menestyäkseen erilaisia ravinteita. Aluksi lannoittaminen tapahtui eläinten ja ihmisten ulosteella, mutta saksalaisten tiedemiesten työ ammoniakkisynteesireaktion saannon parantamiseksi paransi satoja niin dramaattisesti, että keinolannoitteiden aikakautta kutsutaankin viking vihreäksi vallankumoukseksi.
Joskus askel eteenpäin voi viedä kaksi taaksepäin. Vihreä vallankumous moninkertaisti ihmiskunnan kyvyn tuottaa ruokaa, mutta se aiheutti myös vakavia ongelmia rehevöittämällä meriä ja sisävesiä. Erityisesti Itämeren alueella huoli vesistöjen tilasta on niin vakava, että keinoja vähentää ravinnekuormitusta etsitään toden teolla. Rehevöitymisen ohella keinolannoitteiden ongelmia ovat typpilannoitteiden valmistamiseen käytettävän ammoniakkisynteesin suuri energiankulutus sekä fosforivarojen ehtyminen.
Joskus sanonta “vanhassa vara parempi” pitää paikkansa. Myös lannoituksen saralla on alettu harkita ennen keinolannoitteiden aikaa käytössä olleiden konstien käyttöä. Koska eloperäinen raaka-aine sisältää typpeä ja fosforia, voidaan sopivilla konsteilla ratkaista paitsi kasvava jäteongelma, myös lannoitusongelma.
Nykyisin biojätettä käsitellään kahdella tavalla: kompostoimalla tai mädättämällä biokaasuksi. Näiden tapojen erona on se, että kompostointi vaatii happea, kun taas mädätys tapahtuu hapettomissa olosuhteissa. Molemmissa tavoissa työmyyränä toimivat kemikaalien tai koneiden sijaan bakteerit. Tilanne on ikään kuin “win-win”: bakteerit saavat ravinteita ja hiiltä kasvuunsa, ja me saamme mädätettä tai multaa. Molempia reaktioita tapahtuu luonnollisesti, mutta kontrolloiduissa olosuhteissa hiiltä sisältävän aineksen hajoaminen on tehokkaampaa.
Kompostointia voi pitää ekotekona, varsinkin jos syntyvälle mullalle on käyttökohde. Kompostoimalla bio- ja puutarhajätteet kotona vältetään näiden jätteiden kuljetus muualle, ja saadaan ravinnepitoista ainesta, joka korvaa muualta ostettua multaa ja lannoitetta.
Kompostointi aloitetaan hankkimalla sopivanlainen kompostori. Mikäli kompostoidaan pelkkiä puutarhajätteitä, pelkkä avonainen kasa on lainsäädännön mukaan riittävä. Jos kompostoidaan myös ruoantähteitä, on hankittava suljettu kompostori, jonne jyrsijät eivät pääse ruokailemaan. Käsistään kätevä henkilö tekee helposti kompostorin itse esimerkiksi arkkupakastimesta tai lautatavarasta. Kompostorin sopiva koko ja hinta riippuvat kotitalouden koosta. Tyypillisen kompostorin hinta pyörii noin 500 euron paikkeilla. Yleensä kompostorit täytetään ylhäältä ja valmis multa poistetaan kompostorin alaosasta.
Hyvä nyrkkisääntö kompostoriin soveltuvien materiaalien suhteen on, että sinne kelpaa kaikki eloperäinen jäte. Myös paperi ja esimerkiksi suodatinpussit soveltuvat kompostoriin. Paperi soveltuu hyvin kompostoinnille kriittisen hiili/typpi-suhteen säätelyyn, sillä paperi koostuu selluloosasta, joka ei sisällä typpeä.
Kompostori toimii, mikäli lämpötila on yli 30 astetta. Jos kompostori on hyvin eristetty, toimii se myös talvella. Jos lämpötila laskee talvella liian alas, voi kompostia “herätellä” kaatamalla sinne hiukan lämmintä vettä, mikäli massa on kuivaa. Jos massa on kovin kosteaa, on järkevämpää olla lisäämättä vettä ja yrittää nostaa lämpötilaa muilla keinoilla. Kompostorin toiminnan kannalta on tärkeää mikrobien riittävä hapensaanti, joka varmistetaan sekoittamalla massaa aika ajoin. Kompostorin paha haju kielii siitä, että jäte on alkanut mädäntyä hapenpuutteen vuoksi.
Kompostoitunut massa on mitä erinomaisinta maanparannusainetta. Se sisältää ravinteita, mutta ei välttämättä riittävästi kaikkien kasvien tarpeisiin nähden. Multa on käyttökelpoista noin parin kuukauden kompostoinnin jälkeen. Kompostoinnin nopeus riippuu kuitenkin raaka-aineesta, kompostorin tyypistä ja sekoituksen määrästä, joten harjoitus tekee mestarin!
