Siirtolapuutarhat (toiselta nimeltään ryhmäpuutarha) ovat pieniin noin 250-500 neliömetrin palstoihin jaettu alue, joissa voi viljellä maata tai ylläpitää puutarhaa. Palstalla sijaitsee yleisesti ympäri vuoden asuttava mökki tai sellaisen voi sille rakentaa. Suomessa siirtolapuutarhat omistaa yleensä kaupunki, joka vuokraa niitä eteenpäin yhdistyksille, jotka vuorostaan markkinoivat kuluttajille ja hoitavat käytännön ylläpidon. Vuokrasopimukset palstoille ovat pitkäaikaisia ja ne tulevat useiden reunaehtojen kanssa. Esimerkiksi kasvatettua satoa ei saa myydä eteenpäin ja pihan muokkaamiselle ja sen koristelulle voi olla asetettu rajoituksia riippuen palstan sijainnista.
Alunperin 
siirtolapuutarhat vastasivat ruokapulaan kaupungeissa ja muodostivatpieniä kyläyhteisöjä, joissa järjestettiin kesäisin tapahtumia. Nykyään lähes kaikki käyttö on virkistykseen tarkoitettua. Tällä hetkellä Suomessa on noin 6000 aktiivista siirtolapuutarhapalstan vuokraaja tai omistajaa ja määrä kasvaa vuosittain muutamilla prosenteilla.
Viljelypalsta eroaa puutarhapalstasta lähinnä sen koon ja toiminnan kevyemmän luonteen suhteen. Palsta on yleensä noin aarin kokoinen ja vuokraajana toimii suoraan kaupunki, joka myös hoitaa yleiset tilat ja huolehtii riittävästä kasteluveden varastoinnista. Viljelijöitä pyritään myös ohjaamaan ekologisten menetelmien käyttöön, jotta toiminnasta luonnolle aiheutuva rasitus saadaan minimoitua.
Eniten siirtolapuutarhoja ja viljelyspalstoja on Etelä-Suomessa, joista valtaosa sijaitsee Helsingissä. Koska maan omistaa kaupunki, kaikki palsta-alueet ovat käytännössä julkista puistoa ja näin vapaasti kenen tahansa kuljettavissa, mutta varsinaisille viljelysmaille voi mennä vain kutsusta.
